Rantamaisema muuttuu hiekkaiseksi ja ensimmäiset venevajat tulevat saman tien näkyviin. Tätä rantaa kulkiessa hänmmästyy, kuinka paljon venevajoja Suntin suussa edelleen onkaan. Siellä täällä on myös pieniä laitureita ja pienveneitä vajojen läheisyydessä.

 Siirryn hiekkaiselle ajotielle, jonka molemmin puolin on venevajoja. Aurinkoisena päivänä tunnelma soratien rahistessa vajojen välissä yksikseen kulkiessa on kuin kesäidyllistä. Jossain etäämpänä kuulen lokkien kirkuvan…

Vastarannalla näkyy pienvenesatama Kokkolan Meripuistossa.

Maisema muuttuu metsikköiseksi.

Kävelen iltapäivän hiljaisuudessa eteenpäin.

Yllättäen jostain kantautuu ääniä… Tarkempi vilkaisu osoittaa, että kesäteatterilla on esitys käynnissä rannassa! Näitä teatteriesityksiä on ollut vaihtelevasti eri kesinä  tällä alueella. Paikalla on pieni puukatsomo. Monta vuotta sitten olin yhdessä teatterinäytöksessä ja totesin, että viisaimmat katsojat olivat tajunneet jättää hienostelut sikseen ja ottaa katsomoon mukaan viltin ylleen kietaistavaksi… Meren ranta ei ole koskaan se kaikista lämpöisin paikka…

Polku kapenee rannan tuntumassa. Nyt näen edessäni jo merenlahden!

Maisema muuttuu äkkiseltään hyvin hiekkaiseksi ja tajuan olevani Halkokarin uimarannalla! Vuosia sitten tämä paikka oli yksi kaupungin suosituimmista uimarannoista. Nyt ranta on hiljainen ja pitkän heinikon täyttämä. Uimarit ovat siirtyneet vastakkaiselle Vanhansatamanlahdelle polskimaan. Halkokarin uimarannalla iltaa istuu usein nuoriso…

Eteenpäin merelle katsoessa näkyy Mustakarin purjehdusseura.

Aivan meren rannan tuntumassa on kaunis, hyvinhoidettu alue, jonka keskellä tököttää Halkokarin kahakan muistomerkki. Se on pystytetty paikalle Oolannin sodan muistoksi. Yksi sodan taisteluista englantilaisia vastaan käytiin juuri täällä…Mutta siitä joskus tulevaisuudessa lisää enemmän.:)

Tämä reitti oli mielenkiinoinen ja se kätkee sisäänsä valtaisan määrän paikallishistoriaa. Sopii mainiosti kävelykohteeksi.